Lasityö kotona on helpompi aloittaa kuin moni luulee: tiffany-tekniikalla syntyy ikkunakoristeita, lyhtyjä ja pieniä lasitauluja keittiön pöydän kokoisessa työtilassa. Tämä artikkeli on tarkoitettu aloittelijalle, joka haluaa tietää, mitä välineitä tarvitaan, miten lasia leikataan ja missä kohdissa ensimmäiset työt yleensä menevät pieleen. Kun perusasiat ovat hallussa, ensimmäinen valmis työ voi olla ikkunalla jo yhden viikonlopun jälkeen.
Suomessa lasityö on perinteisesti ollut kansalaisopistojen kurssiharrastus. Moni haluaa kuitenkin jatkaa kurssin jälkeen kotona, ja pimeinä talvikuukausina valoa taittava lasi ikkunassa tuntuu erityisen palkitsevalta.
Mitä tiffany-tekniikka tarkoittaa käytännössä
Tiffany-tekniikassa lasipalat leikataan kaavan mukaan, niiden reunat kääritään ohuella kuparifoliolla ja palat juotetaan yhteen tinalla. Menetelmä on nimetty Louis Comfort Tiffanyn mukaan, jonka studion lamppuvarjostimet tekivät tekniikasta tunnetun 1800-luvun lopulla.
Perinteiseen lyijylasitekniikkaan verrattuna tiffany sallii pienemmät palat ja tarkemmat kaaret. Lyijylasissa palat asetetaan H-profiilisten lyijylistojen väliin, mikä sopii isoihin ikkunoihin mutta ei pieniin, yksityiskohtaisiin koristeisiin. Kotiharrastajalle tiffany on siksi luontevampi aloitus.
Lasityön perusvälineet ja hintataso
Ammattilainen aloittaa hankinnat leikkurista, koska se vaikuttaa eniten lopputulokseen. Öljysäiliöllinen pistoolikahvainen leikkuri, esimerkiksi Toyo-merkkinen, maksaa noin 25-45 €. Halvemmat 5-10 euron leikkurit toimivat, mutta niiden terä tylsyy nopeasti ja jälki on epätasaisempaa.
Muut välttämättömät välineet ovat:
Katkaisupihdit suorien viiltojen katkaisuun, noin 15-25 €.
Murtopihdit pienten reunapalojen nakertamiseen, noin 10-20 €.
Juotoskolvi, teholtaan vähintään 80-100 W ja mieluiten lämpötilasäädöllä, noin 50-120 €.
Kuparifolio 5-6 mm leveänä rullana 3 mm lasille, noin 10-15 € / 33 m.
Tina ja juoksute: tinaa 500 g kela noin 25-40 €, juoksutetta pullo noin 8-12 €.
Lasihiomakone (noin 150-300 €) ei ole pakollinen aloittaessa. Pienet epätasaisuudet voi hioa käsin timanttiviilalla tai hiomakivellä. Jos harrastus jatkuu, hiomakone on ensimmäinen investointi, joka tuntuu heti. Leikkurin lisäksi kannattaa varata työpöydälle tavalliset askartelutarvikkeet kaavojen tekoon: kartonkia, saksia ja teippiä. Niistä kerrotaan lisää askartelutyökalujen perussarjaa käsittelevässä artikkelissa.
Lasia myydään tyypillisesti 30 x 30 cm tai 20 x 30 cm arkkeina. Kirkas tai yksivärinen katedraalilasi maksaa noin 6-12 € arkki, kun taas opaalilasit ja erikoistekstuurit voivat maksaa 15-30 €. Ensimmäiseen projektiin riittää 2-3 arkkia.
Lasin leikkaus askel askeleelta
Lasin leikkaus on taito, joka oppii vain toistamalla. Kokenut lasityöntekijä harjoittelee aina ensin hukkapaloilla ennen kuin koskee kalliiseen lasiin.
Työ etenee näin. Puhdista lasin pinta, koska pöly ja rasva saavat leikkurin hyppimään. Aseta lasi tasaiselle, hieman joustavalle alustalle, esimerkiksi huopa- tai korkkimatolle. Pidä leikkuria pystysuorassa ja vedä se yhdellä tasaisella liikkeellä reunasta reunaan. Oikea paine kuulostaa tasaiselta rahinalta, ei rouskutukselta. Katkaise viilto heti katkaisupihdeillä tai taivuttamalla lasia käsin viillon molemmin puolin.
Kaarevat muodot leikataan useassa vaiheessa. Syvää sisäkaarta ei katkaista yhdellä viillolla, vaan siihen tehdään 2-4 pienempää kaarta, jotka katkaistaan yksi kerrallaan. Tiukoissa kohdissa murtopihdit ovat korvaamattomat.
Myytti: leikkuri leikkaa lasin
Yleinen väärinkäsitys on, että lasinleikkuri leikkaa lasin poikki. Todellisuudessa leikkurin pyörä tekee pintaan vain hyvin matalan naarmun, joka heikentää lasin rakennetta. Itse katkeaminen tapahtuu vasta, kun lasia taivutetaan tai painetaan viillon kohdalta.
Tästä seuraa tärkeä sääntö: samaa viiltoa ei koskaan vedetä toista kertaa. Uusi kierros ei syvennä naarmua vaan murskaa reunaa, tylsyttää terää ja tekee katkaisusta arvaamattoman. Jos viilto epäonnistuu, uusi viilto tehdään vähän sivuun.
Toinen myytti koskee painetta. Moni painaa leikkuria liian kovaa siinä uskossa, että syvempi naarmu katkeaa paremmin. Liika voima tuottaa valkoisen, rosoisen jäljen ja pirstaleisen reunan. Noin 3-5 kilon paine riittää, ja sen voi harjoitella painamalla leikkuria keittiövaa’an päällä.
Foliointi, juottaminen ja viimeistely
Kun palat on leikattu ja sovitettu kaavaan, jokaisen palan reuna kääritään kuparifoliolla. Folio keskitetään niin, että se taittuu tasaisesti lasin molemmille puolille. Sen jälkeen folio painetaan tiukasti kiinni esimerkiksi puutikulla tai muovisella hiertimellä. Huonosti kiinni painettu folio irtoaa juotettaessa.
Juottaminen tehdään kahdessa vaiheessa. Ensin palat kiinnitetään toisiinsa pienillä tinapisteillä, sitten saumat täytetään tasaisella, hieman pyöristyvällä tinanauhalla. Juoksutetta sivellään vain sille alueelle, jota juotetaan juuri sillä hetkellä.
Lopuksi työ pestään huolellisesti lämpimällä vedellä ja astianpesuaineella. Halutessaan tinan voi patinoida mustaksi tai kuparinsävyiseksi, ja lopuksi pinnan voi suojata patinavahalla. Juotostyö muistuttaa monessa kohdassa mosaiikkityön saumausta, ja moni harrastaja yhdistää lasinpaloja molempiin tekniikoihin.
Yleisimmät virheet lasityössä
Ensimmäinen virhe on juoksutteen jättäminen pintaan. Juoksute on hapan, ja pesemätön työ alkaa hapettua jo muutamassa päivässä. Tina tummuu laikukkaaksi ja patina tarttuu epätasaisesti.
Toinen virhe on liian tiukka kaava. Kaavan saumaviivat ovat noin 1 mm leveitä, ja palat on leikattava viivan sisäpuolelta. Jos palat leikataan viivan ulkoreunaa myöten, valmis työ kasvaa useita millejä ja reunat eivät enää täsmää.
Kolmas virhe liittyy turvallisuuteen. Lyijypitoinen 60/40-tina on helpompi juottaa, mutta kotona, jossa on lapsia, lyijytön tina on parempi valinta, vaikka se vaatii kuumemman kolvin. Työtilassa ei syödä, kädet pestään aina työn jälkeen ja juotoshöyryt ohjataan pois kasvoilta tuulettimella tai avoimella ikkunalla. Suojalasit ovat pakolliset leikatessa ja hiottaessa. Pienetkin lasisirut lentävät yllättävän kauas. Valaistukseen ja työpisteen ergonomiaan löytyy vinkkejä askartelutilan järjestämistä käsittelevästä artikkelista.
Ensimmäinen projekti ja sesongit
Hyvä ensimmäinen työ on 10-15 cm kokoinen ikkunakoriste, jossa on 5-8 palaa ja enimmäkseen suoria viivoja. Tähti, sydän tai yksinkertainen lehti ovat klassikoita. Monimutkaiset kukat ja pyöreät lamppuvarjostimet kannattaa jättää myöhemmäksi.
Suomessa lasityöharrastus elää sesongin mukaan. Syyskuusta joulukuuhun tehdään joulutähtiä, enkeleitä ja lyhtyjä, ja keväällä pääsiäismunia ja ikkunalla roikkuvia aurinkosieppareita. Juuri ennen joulua erikoislaseja voi olla vaikeampi saada, joten materiaalit kannattaa hankkia jo loka-marraskuussa.
UKK – lasityö kotona
Tarvitaanko lasityöhön oma työhuone?
Ei tarvita. Pieniin tiffany-töihin riittää noin 60 x 80 cm kokoinen pöytätila, kunhan alusta on suojattu ja tilassa voi tuulettaa. Lasisirujen takia työtila on kuitenkin syytä erottaa ruokailualueesta ja siivota huolellisesti jokaisen kerran jälkeen.
Paljonko lasityön aloittaminen maksaa?
Perusvälineisiin ja ensimmäisiin laseihin kuluu yleensä 150-250 €. Suurin yksittäinen kulu on juotoskolvi. Hiomakone nostaa aloitusbudjetin 300-500 euroon.
Voiko tavallista ikkunalasia käyttää harjoitteluun?
Voi, ja se on edullinen tapa opetella leikkausta. Vanha ikkunalasi on usein karkaistua tai pinnoitettua, eikä sitä voi leikata. Karkaistu lasi särkyy pieniksi muruiksi heti, kun leikkuri koskee siihen, joten tuntemattoman lasin alkuperä on syytä selvittää ensin.
Kärsivällisyys palkitsee lasityössä
Lasityö kotona etenee parhaiten, kun leikkausta harjoitellaan ensin hukkapaloilla, kaavasta pidetään tarkasti kiinni ja jokainen työ pestään juoksutteesta heti juottamisen jälkeen. Ensimmäiset palat menevät usein rikki väärästä kohdasta, ja se kuuluu asiaan. Kun leikkaus alkaa onnistua 8-9 kertaa kymmenestä, on aika siirtyä kaareviin muotoihin ja kunnianhimoisempiin tiffany-töihin.