Korujen viimeistely ratkaisee, kestääkö itse tehty kaulakoru vuosia vai aukeaako se ensimmäisenä iltana villapaidan kaulusta vasten. Tämä artikkeli on helmi- ja korutöiden harrastajalle, joka osaa jo pujottaa helmiä mutta haluaa lukkojen, ketjujen ja kiinnikkeiden pysyvän paikallaan. Lopussa tiedät, mikä lukko sopii mihinkin koruun, miten kiinnitysrengas avataan oikein ja mihin työkaluihin rahat kannattaa käyttää.
Viimeistelyosat ovat korun halvin osa, mutta korjauksia niistä tulee eniten. Muutaman euron säästö lukossa voi viedä mukanaan tunnin helmityön, jos koru aukeaa kesken päivän.
Lukkotyypit ja niiden käyttötarkoitukset
Hummerilukko on helmikorujen yleisin valinta. Se on jämäkkä, helppo avata yhdellä kädellä ja sopii sekä kaulakoruihin että rannekoruihin. Perusmetallisena se maksaa askarteluliikkeessä 0,20-0,80 € kappaleelta, sterling-hopeisena 2-6 €.
Jousilukko on pienempi ja hienovaraisempi, ja sitä käytetään ohuissa ketjuissa. Sen vipu on kuitenkin pieni, joten sormet eivät aina saa siitä otetta. Rannekoruun, joka pitää kiinnittää itse yhdellä kädellä, se on huono valinta.
Vipulukko eli T-lukko toimii hyvin painavissa rannekoruissa, koska rannekorun oma paino pitää sen kiinni. Ohuessa kaulakorussa se voi aueta, jos koru pääsee löystymään. Kokenut korujentekijä tekee T-osan puolelle 2-3 pientä helmeä tai lyhyen ketjunpätkän, jotta tanko mahtuu kääntymään renkaan läpi.
Magneettilukko helpottaa elämää, jos sormien näppäryys on heikentynyt esimerkiksi nivelrikon takia. Sitä ei pidä antaa sydämentahdistinta käyttävälle, ja raskaassa korussa se aukeaa helposti. Ruuvi- ja laatikkolukot näyttävät siisteiltä monirivisissä helmikoruissa, mutta niiden ruuvikierre kuluu, jos sitä kiristetään väkisin.
Ketjut: vahvuus, lenkkityyppi ja metalli
Valmis ketju ostetaan joko metritavarana tai valmiiksi lukolla varustettuna. Perusmetallinen ketju maksaa tyypillisesti 1-5 € metriltä, kun taas sterling-hopeaketju 925 voi maksaa 10-40 € metriltä paksuuden mukaan.
Ankkuriketju on helpoin, koska sen lenkkejä voi avata ja kiinnittää riipuksen mihin kohtaan tahansa. Panssariketju makaa litteänä ja kestää kulutusta. Käärmeketju näyttää tyylikkäältä, mutta se taittuu pysyvästi, jos se solmiintuu, eikä sen pituutta voi muuttaa avaamalla lenkkiä. Palloketju sopii avaimenperiin ja lasten koruihin, koska sen lukko irtoaa vedettäessä.
Kaulakorun pituudeksi valitaan usein 45 cm. 40 cm ketju jää kaulan juureen, ja 60 cm ketju sopii talvella poolopaidan päälle. Rannekoruun mitataan ranteen ympärys ja lisätään 1,5-2 cm. Jos koru on paksuista helmistä, lisävaraa tarvitaan enemmän, koska helmet vievät tilaa sisäpuolelta.
Kiinnikkeet, jotka pitävät korun koossa
Kiinnitysrenkaat yhdistävät lukon ketjuun tai riipuksen lenkkiin. Renkaasta ilmoitetaan kaksi mittaa: langan paksuus ja ulkohalkaisija. Kevyeen korvakoruun riittää 0,7 mm lanka ja 4-5 mm rengas. Laukkukoruun tai painavaan riipukseen kannattaa valita 1-1,2 mm lanka.
Puristushelmet ja puristusputket lukitsevat koruvaijerin päät. Esimerkiksi Beadalonin ja Soft Flexin vaijereille sopivat 2×2 mm putket, jotka ovat helmitöissä vakiokokoa. Putken päälle laitetaan usein kalotti, joka peittää puristuksen ja näyttää viimeistellyltä.
Langansuojus on pieni hevosenkengän muotoinen putki, jonka varaan vaijeri kiertyy lukon kohdalla. Se maksaa vain muutamia senttejä, mutta se estää lukon reunaa hiertämästä vaijeria poikki. Nauha- ja nahkanyörikoruissa käytetään päätekappaleita, jotka liimataan tai puristetaan nyörin päähän.
Korujen viimeistely vaihe vaiheelta vaijerikorussa
Ammattilainen aloittaa viimeistelyn jo ennen ensimmäistä helmeä jättämällä vaijerin kumpaankin päähän 8-10 cm vapaata. Työ etenee näin:
- Pujota vaijeriin puristusputki, langansuojus ja lukon lenkki ja vie vaijerin pää takaisin putken läpi.
- Vedä silmukka tiukaksi niin, että suojus painuu putkea vasten, mutta jätä vaijerille hieman liikkumavaraa.
- Purista putki puristuspihtien takalovessa U-muotoon ja taita se sitten etulovessa kaksinkerroin.
- Pujota vaijerin häntä vielä 2-3 helmen läpi ja katkaise se katkaisupihdeillä.
- Kiinnitä lopuksi kalotti puristuksen päälle ja kokeile kestävyys vetämällä napakasti.
Toista sama korun toisessa päässä. Jätä helmien väliin noin 1-2 mm väljyyttä. Liian tiukaksi kiristetty helminauha jäykistyy kuin tikku ja katkeaa ensimmäisenä taivutuskohdasta.
Työkalut, joihin kannattaa panostaa
Perussarjaan kuuluvat rengaspihdit, lattapihdit ja katkaisupihdit. Askarteluliikkeiden aloitussarjat maksavat 15-40 €, ja ne riittävät hyvin ensimmäisiin vuosiin. Puristuspihdit ostetaan usein erikseen, ja ne maksavat 10-25 €.
Säästää kannattaa muualta kuin katkaisupihdeistä. Halvat katkaisupihdit jättävät vaijerin päähän terävän piikin, joka raapii ihoa. Lattapihdeissä sileät, uurteettomat leuat estävät naarmut kullatussa pinnassa. Jos tekniikat kaipaavat kertausta, ohjeita löytyy myös artikkelista helmityöt aloittelijalle.
Yleisimmät virheet viimeistelyssä
Kiinnitysrengas vedetään auki sivuille. Silloin rengas venyy soikeaksi eikä palaudu enää pyöreäksi. Renkaan päät käännetään sen sijaan eteen- ja taaksepäin kahdella pihdillä kuin avaisi oven. Sulkiessa päitä liikutetaan muutaman kerran edestakaisin, jolloin ne loksahtavat tiiviisti yhteen.
Puristusputki litistetään pelkillä lattapihdeillä. Litteä putki näyttää kestävältä, mutta sen terävät reunat leikkaavat vaijeria ajan myötä. Tällaiset korut aukeavat tyypillisesti 2-6 kuukauden käytön jälkeen.
Lukon paino ei vastaa korun painoa. Pieni 6 mm jousilukko jaksaa kannatella 80 gramman kivihelmikorua jonkin aikaa, mutta jousi väsyy. Raskaaseen koruun tarvitaan vähintään 12 mm hummerilukko tai vipulukko.
Myytti: kirurginen teräs ja hopea ovat aina allergiavapaita
Nikkeliallergia on Suomessa yleinen, joten metalliosien valinta on muutakin kuin ulkonäköä. Kirurgisena teräksenä myytävä 316L sisältää noin 10-14 % nikkeliä. Se on teräkseen niin tiukasti sitoutunut, että useimmat nikkeliallergiset sietävät sitä, mutta osalle herkimmistä se aiheuttaa silti oireita.
Hopean kanssa tilanne on samanlainen. Sterling-hopeassa 925 on seoksena kuparia, ja hopeoitujen kiinnikkeiden pohjametalli voi sisältää nikkeliä. Pinnoite kuluu ensimmäisenä juuri lukon kohdalta, joka hankaa niskaa. Varmin valinta on täyshopeinen tai titaaninen kiinnike, jonka tuotekuvauksessa lukee nikkelivapaa.
Jos teet koruja hopeasta alusta asti, kannattaa tutustua myös hopeasaven käyttöön korujen valmistuksessa. Sillä voit tehdä omat lukon osat ja riipukset samasta metallista.
UKK
Mikä lukko on paras rannekoruun, jonka kiinnittää itse?
Vipulukko tai yli 10 mm hummerilukko. Vipulukon saa kiinni yhdellä kädellä painamalla korua ranteen päälle, ja isossa hummerilukossa on tarpeeksi suuri vipu sormelle.
Voiko kiinnitysrenkaan sijaan käyttää pelkkää solmua?
Nylon- ja silkkilangassa voi, kun solmu varmistetaan liimalla, esimerkiksi G-S Hypo Cementillä. Teräsvaijeriin solmu ei pidä, joten siinä tarvitaan aina puristusputki.
Kuinka paksu kiinnitysrengas tarvitaan riipukselle?
Alle 5 gramman riipukselle riittää 0,7-0,8 mm lanka. Tätä painavampi riipus vaatii 1 mm langan, muuten rengas avautuu vähitellen ketjun liikkeessä.
Viimeinen tarkistus ennen käyttöä
Valmista korua ravistetaan, vedetään napakasti molemmista päistä ja hierotaan lukon kohtaa villaneuletta vasten. Jos jokin kohta tarttuu tai antaa periksi, se korjataan heti, ei ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Kun osat ovat kunnossa, kannattaa jatkaa omien mallien suunnittelemiseen – ideoita löytyy artikkelista korujen tekeminen itse.
Ennen joulua ja ylioppilasjuhlia askarteluliikkeiden lukkovalikoimat hupenevat nopeasti. Pidä kotona varastossa 10-20 lukkoa ja kahta kokoa kiinnitysrenkaita, niin viimeistely ei jää kiinni puuttuvasta osasta.