Hopeasavi on materiaali, jolla aloittelijakin voi valmistaa aitoja hopeakoruja ilman kultasepän verstasta. Hopeasaven käyttö korujen valmistuksessa sopii erityisesti niille, jotka ovat jo tehneet koruja helmistä tai polymeerisavesta ja haluavat lopputuloksen, joka on oikeaa jalometallia. Tässä artikkelissa käydään läpi materiaali, työvaiheet ja poltto. Lisäksi kerrotaan virheistä, joissa aloittelija menettää eniten kallista hopeaa.
Mitä hopeasavi on ja miten se toimii
Hopeasavi koostuu hienoksi jauhetusta puhtaasta hopeasta, orgaanisesta sideaineesta ja vedestä. Märkänä sitä muotoillaan kuin savea. Kuivana sitä voi viilata ja hioa. Poltossa sideaine palaa pois ja hopeahiukkaset sintraantuvat yhtenäiseksi metalliksi.
Valmis koru on 999-hopeaa, joka on puhtaampaa kuin koruissa yleinen 925-sterlinghopea. Tunnetuimmat merkit ovat japanilaiset Art Clay Silver ja PMC (Precious Metal Clay). Savi kutistuu poltossa tuotteesta riippuen noin 8-12 %, ja se on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa.
Hinta seuraa hopean maailmanmarkkinahintaa. 10 gramman pakkaus maksaa tyypillisesti 40-70 €, joten yhteen riipukseen voi kulua materiaalia 15-30 € edestä. Tavallisen saven lisäksi myynnissä on hopeapastaa liitoksiin ja korjauksiin, ruiskusavea koristekuvioihin ja paperimaista hopealevyä, jota voi taitella melkein kuin origamia.
Perustyökalut ja työtilan valmistelu
Välineiden ei tarvitse olla kalliita, mutta niiden pitää olla puhtaita ja tarttumattomia. Perussarjaan kuuluvat:
– teflon- tai muovialusta ja muovinen kaulin
– paksuuslistat tai pelikorttipinot, joilla levystä saa tasapaksun
– oliiviöljy tai rasvainen käsivoide, ettei savi tartu käsiin
– hiomapaperit (karkeudet 400-1200) ja pienet viilat kuivan saven työstöön
– messinkiharja ja kiillotuspuikko poltetun pinnan viimeistelyyn.
Työkalut maksavat ilman savea yhteensä noin 80-150 €. Jos olet jo harrastanut polymeerisavitöitä, samat kaulimet, tekstuurilevyt ja leikkurit käyvät hopeasavellekin, kunhan ne on puhdistettu huolellisesti.
Hopeasavi kuivuu nopeasti. Kokenut tekijä ottaa pakkauksesta vain sen määrän, jonka ehtii muotoilla 5-10 minuutissa, ja käärii loput heti tuorekelmuun. Kuivia muruja ei kannata heittää pois. Ne kerätään purkkiin ja kostutetaan myöhemmin pastaksi.
Hopeasaven käyttö korujen valmistuksessa vaihe vaiheelta
Hyvä ensimmäinen projekti on koivunlehtiriipus, jossa lehden suonet painetaan saveen. Heinä-elokuussa tuoreita lehtiä saa suoraan pihalta, ja nahkeassa lehdessä on selvin pintakuvio. Lehti painetaan saveen nurjapuoli alaspäin, koska suonet erottuvat siinä parhaiten.
1. Muotoilu. Kaulitse savi 1,25-1,5 mm paksuiseksi levyksi paksuuslistojen välissä. Paina lehti pintaan kaulimella yhdellä varmalla vedolla ja leikkaa ääriviivat skalpellilla. Tee ripustusreikä pillillä. Reiän pitää olla vähän isompi kuin tarvitset, koska se pienenee kutistumisen mukana.
2. Kuivatus. Huoneenlämmössä kappale kuivuu noin vuorokaudessa. Kuumalevyllä tai keittiöuunissa 150 °C:ssa se kuivuu 10-20 minuutissa. Kuivuuden voi testata laskemalla lämpimän kappaleen hetkeksi peilin päälle. Jos peili huurtuu, savessa on vielä kosteutta.
3. Kuivatyöstö. Hio reunat ja korjaa epätasaisuudet nyt, koska poltetusta hopeasta niitä on paljon vaikeampi poistaa. Kuiva savi on haurasta kuin keksi, joten kappaletta tuetaan sormilla koko ajan.
4. Poltto. Pienet kappaleet voi polttaa kaasupolttimella ja suuremmat uunissa. Polttotavoista kerrotaan tarkemmin seuraavassa osiossa.
5. Viimeistely. Uunista tai polttimen alta tuleva koru on mattavalkoinen. Messinkiharja ja saippuavesi tuovat esiin hopeisen satiinipinnan, ja kiillotuspuikolla korkeimmista kohdista saa peilikirkkaat. Rikkimaksalla patinoituna lehden suonet tummuvat ja kuvio erottuu selvemmin.
Poltto kaasupolttimella tai uunissa
Butaanikäyttöinen kaasupoltin, samanlainen kuin keittiöissä crème brûlée -jälkiruoan pinnan karamellisointiin käytetty, maksaa 20-40 €. Se riittää alle noin 25 gramman kappaleille. Koru asetetaan tulenkestävälle tiilelle hämärässä huoneessa, jotta hehkun näkee. Kun kappale hehkuu lohenpunaisena, lämpöä pidetään yllä 2-3 minuuttia.
Polttouunia tarvitaan isompiin töihin ja silloin, kun samalla kertaa poltetaan useita kappaleita. Art Clay Silver 650 -tyyppiset matalan polttolämpötilan savet sintraantuvat 650 °C:ssa noin 30 minuutissa, ja korkeammassa lämpötilassa aika lyhenee.
Kivien kanssa yleisohje ei päde. Synteettiset kivet, kuten kuutiozirkonia, kestävät polton, mutta useimmat luonnonkivet, helmet ja lasi halkeavat tai muuttavat väriään. Ne kiinnitetään vasta valmiiseen koruun kehystämällä tai liimaamalla.
Myytti: hopeasavikoru on haurasta eikä oikeaa hopeaa
Väitteen takana on yleensä alipoltettu koru. Jos sintraus jää vajaaksi, hopeahiukkaset eivät ehdi sulautua kunnolla yhteen ja koru voi katketa jo pienestä iskusta. Kunnolla poltettu kappale on täysin metallia, ja sitä voi taivuttaa, juottaa ja kiillottaa kuin muutakin hopeaa.
Lujuuden voi testata polttamalla samalla kerralla pienen koeliuskan. Liuskaa taivutetaan pihdeillä. Jos se taipuu, poltto onnistui. Jos se katkeaa, koru poltetaan uudelleen pidempään. Toinen sitkeä uskomus on, että hopeasavi vaatii aina polttouunin. Ensimmäiset riipukset ja korvakorut onnistuvat hyvin pelkällä polttimella.
Yleisimmät virheet hopeasavitöissä
Liian ohuet osat. Alle millimetrin paksuiset kohdat halkeavat kuivuessaan tai jäävät poltossa hauraiksi. Tämä koskee erityisesti sormuksia ja ripustuslenkkejä, joihin kohdistuu käytössä rasitusta.
Kostean tai ilmakuplia sisältävän kappaleen polttaminen. Sisään jäänyt kosteus höyrystyy ja aiheuttaa pintaan kuplia tai halkeamia. Onttojen muotojen sisään tehdään siksi korkkisavinen ydin, joka palaa poltossa pois.
Väärä sormuskoko. Kutistumisen takia sormus tehdään 2-3 kokoa suuremmaksi kuin valmiin sormuksen pitäisi olla. Sormuskarttaa vasten mitoitetaan paperinauhalla, ja sen päälle muotoillaan savi. Moni ensimmäinen sormus on päätynyt riipukseksi, koska se ei mahtunut sormeen.
Hopeasavi suomalaisen korunvalmistajan vuodessa
Hopeasavitöillä on Suomessa omat sesonkinsa. Ennen äitienpäivää toukokuussa ja ennen joulua tehdään paljon lasten sormenjälkiriipuksia. Niissä sormenjälki painetaan suoraan pehmeään saveen, ja kutistuminen tekee jäljestä vielä tarkemman. Kesällä luonto antaa materiaalia lehtipainantoihin, ja syksyllä kansalaisopistojen korukursseilla pääsee kokeilemaan polttouunia ennen omien hankintoja.
Valmiiseen riipukseen tarvitaan vielä ketju, lukko ja välirenkaat. Niistä kerrotaan lisää artikkelissa korujen tekemisestä itse. Koska materiaali on kallista, hankinnat kannattaa suunnitella. Ohjeita löytyy oppaasta askartelubudjetin hallintaan.
UKK
Kuinka paljon hopeasavea yhteen koruun tarvitaan?
Pieneen riipukseen tai korvakorupariin kuluu yleensä 5-8 g ja sormukseen 5-10 g paksuudesta riippuen. Aloittelijan kannattaa ostaa 10-20 gramman pakkaus, koska harjoitellessa savea menee myös hukkaan.
Voiko hopeasavikorun polttaa tavallisessa kotiuunissa?
Ei voi. Keittiöuuni kuumenee noin 250-300 °C:seen, mutta sintraantuminen vaatii vähintään noin 650 °C. Kotiuunissa voi kuitenkin kuivattaa kappaleet ennen polttoa.
Mistä hopeasavea saa Suomessa?
Hopeasavea myyvät korutarvikkeisiin erikoistuneet liikkeet, osa askarteluliikkeistä ja erikoisverkkokaupat. Valikoima vaihtelee paljon, joten liikkeestä kannattaa kysyä etukäteen merkkiä ja pakkauskokoa.
Ensimmäinen hopeakoru kannattaa pitää yksinkertaisena
Tasainen, 1,5 mm paksu riipus, jossa on painettu pintakuvio, opettaa hopeasaven tärkeimmät vaiheet: muotoilun, kuivatuksen, kuivatyöstön, polton ja viimeistelyn. Kun koeliuska taipuu katkeamatta ja pinta kiiltää harjauksen jälkeen, voi siirtyä sormuksiin, onttoihin muotoihin ja kivien upottamiseen. Kuivat murut kannattaa kerätä talteen alusta asti, sillä hopeasavessa jokainen gramma maksaa.