Askartelu ja hienomotoriikka liittyvät toisiinsa tiiviimmin kuin moni vanhempi arvaa. Jos lapsen kynäote on kömpelö, napit eivät pysy sormissa tai sakset kääntyvät kädessä väärin päin, askartelu on usein tehokkain ja hauskin tapa harjoitella juuri niitä taitoja, joita koulussa tarvitaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten hienomotoriikka kehittyy eri ikävaiheissa, millaiset askartelutyöt tukevat sitä ja mitä kannattaa välttää.
Mitä hienomotoriikka tarkoittaa käytännössä
Hienomotoriikalla tarkoitetaan käden ja sormien pienten lihasten tarkkaa ohjausta. Siihen kuuluvat näppäryys, puristusvoima, käsien välinen yhteistyö ja silmän ja käden koordinaatio. Ne kaikki kehittyvät rinnakkain.
Tavallinen esimerkki: lapsi pitää paperia vasemmalla kädellä ja leikkaa oikealla. Tehtävä näyttää yksinkertaiselta, mutta siinä toinen käsi tukee ja kääntää ja toinen tekee tarkkaa työtä. Juuri tätä kahden käden työnjakoa tarvitaan myöhemmin kirjoittamisessa, kengännauhojen sitomisessa ja haarukan ja veitsen käytössä.
Askartelu ja hienomotoriikka eri ikävaiheissa
1-2-vuotiaana lapsi tarttuu kynään koko nyrkillä ja tuottaa lähinnä viivoja ja töhnää. Paksut vahaliidut, sormivärit ja isot tarrat sopivat tähän vaiheeseen hyvin. Tarran irrottaminen arkista on yllättävän vaativa pinsettiotteen harjoitus.
2-3-vuotiaana ote siirtyy vähitellen sormiin. Muovailuvaha on nyt parhaimmillaan: pyörittely, litistäminen ja nipistely vahvistavat sormien lihaksia. Play-Dohin kaltainen pehmeä massa sopii pienimmille, sillä jäykkä muovailuvaha turhauttaa helposti alle kolmevuotiasta.
3-4-vuotiaana useimmat lapset oppivat avaamaan ja sulkemaan sakset ja leikkaamaan paperia poikki. Suoran viivan seuraaminen alkaa onnistua. Saksien valinnasta ja turvallisesta harjoittelusta on oma artikkelinsa: lapsen ensimmäiset sakset.
4-6-vuotiaana kolmen sormen kynäote vakiintuu monilla, ja lapsi pystyy leikkaamaan kaaria ja yksinkertaisia muotoja. Neuvolan 4-vuotistarkastuksessa hienomotoriikkaa arvioidaan osana kehityksen seurantaa, ja tässä vaiheessa näkyy hyvin, onko lapsi päässyt käyttämään käsiään monipuolisesti. Helmien pujottelu, paperinarun punominen ja yksinkertaiset ompelukortit sopivat tähän ikään.
Ikärajat ovat suuntaa-antavia. Puolen vuoden ero samanikäisten välillä on täysin tavallinen, ja moni ikätovereitaan hitaammin aloittanut lapsi ottaa muut kiinni muutamassa kuukaudessa, kun käsille annetaan tekemistä. Lisää ikätasolle sopivia ideoita löytyy artikkelista lasten askartelu eri ikävaiheisiin.
Askartelutyöt, jotka kehittävät kättä eniten
Kaikki askartelu ei harjoita samoja taitoja. Lahjakkuuden sijaan kannattaa katsoa, mitä lihaksia ja liikkeitä työ oikeasti vaatii.
Silitettävät helmet ovat yksi tehokkaimmista pinsettiotteen harjoituksista. Hama-helmissä on kaksi kokoa, joita lapsille tyypillisesti käytetään: noin 10 mm maxi-helmet pienille ja 5 mm midi-helmet yleensä yli viisivuotiaille. 3000 kappaleen midi-pussi maksaa askarteluliikkeessä tyypillisesti 5-10 €, ja siitä riittää kuukausiksi.
Repiminen ja rypistely on aliarvostettu tekniikka. Silkkipaperin repiminen pieniksi palasiksi ja rypistäminen palloiksi kollaasia varten vahvistaa sormenpäitä enemmän kuin moni kalliimpi askartelusetti. Materiaali maksaa muutaman euron.
Pujottelu pastaan, pilliin tai puuhelmiin opettaa kahden käden yhteistyötä. Kokenut varhaiskasvattaja aloittaa jäykästä langasta, esimerkiksi piippurassista, koska se ei lerpahda ja helmi pysyy paremmin kohdallaan.
Liimaus pensselillä harjoittaa ranteen hallintaa paremmin kuin liimapuikko. Liimapuikko sopii ensimmäisiin töihin, mutta 4-5-vuotiaalle kannattaa antaa askarteluliimaa ja pieni sivellin.
Tarrat, pyykkipojat ja rei’ittäjät vahvistavat puristusvoimaa. Kuviorei’ittäjä vaatii yllättävän paljon voimaa, joten se sopii parhaiten noin viisivuotiaille ja sitä vanhemmille.
Myytti: värityskirjat riittävät hienomotoriikan harjoitteluun
Yleinen käsitys on, että kynällä piirtäminen ja värittäminen ovat paras tapa valmistautua kirjoittamiseen. Värittäminen kyllä harjoittaa kynän hallintaa, mutta jos sormien lihakset ovat heikot, pelkkä kynätyöskentely johtaa usein jäykkään otteeseen ja nopeasti väsyvään käteen.
Toimintaterapeutit aloittavat yleensä päinvastaisesta suunnasta: ensin vahvistetaan käden pieniä lihaksia muovailemalla, repimällä, puristamalla ja nipistelemällä, ja vasta sitten tarkkuutta vaativia kynätöitä lisätään. Lapsi, joka on muovaillut, pujotellut ja leikannut monipuolisesti, oppii yleensä kirjoittamaan vaivattomammin kuin lapsi, joka on vain värittänyt valmiita kuvia.
Toinen sitkeä uskomus on, että valmis askartelupaketti kehittää yhtä paljon kuin vapaa tekeminen. Jos paketissa kaikki on valmiiksi leikattu ja tarra-pohjainen, lapselle jää vain kokoaminen. Paketista saa enemmän irti, kun lapsi saa itse leikata ja liimata ainakin osan osista.
Yleisimmät virheet lapsen kanssa askarrellessa
Aikuinen tekee liikaa valmiiksi. Kun vanhempi leikkaa vaikeat kohdat siistiksi ”jotta työstä tulisi kaunis”, lapselta jää juuri se harjoitus, jota hän olisi tarvinnut. Vino leikkausjälki on merkki oppimisesta, ei epäonnistumisesta.
Liian vaikeat välineet liian aikaisin. Kolmevuotias ja aikuisten sakset tai pienet midi-helmet ovat varma resepti turhautumiseen. Tyypillinen tilanne: lapsi luovuttaa viiden minuutin jälkeen ja vanhempi tulkitsee, ettei askartelu kiinnosta. Todellisuudessa välineet olivat väärät.
Vasenkätiselle annetaan oikeakätiset sakset. Tavallisissa saksissa terien asento peittää leikkausviivan vasenkätiseltä, ja lapsi kääntää rannettaan kompensoidakseen. Vasenkätiset lasten sakset maksavat noin 4-8 € eikä niiden puute saisi hidastaa oppimista.
Yksi poikkeus kannattaa tietää: jos lapsi välttelee kaikkea käsillä tekemistä tai turhautuu 5-6-vuotiaana selvästi ikätovereitaan enemmän, pelkkä kotiaskartelu ei välttämättä riitä. Silloin asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai varhaiskasvatuksessa, jotka voivat ohjata toimintaterapeutin arvioon.
Sesonkiaskartelu hienomotoriikan tukena
Suomalainen vuodenkierto tarjoaa luontevan rytmin harjoittelulle. Syksyllä kerätään käpyjä, lehtiä ja pihlajanmarjoja, joiden pujottelu ja liimaaminen kehittää otetta ilmaisilla materiaaleilla. Joulun alla leikataan paperitähtiä ja himmeleitä, jotka vaativat jo tarkkaa saksien käyttöä.
Pääsiäisenä munien koristelu tarroilla ja tusseilla vaatii kaarevan pinnan käsittelyä, mikä on hyvä haaste 4-6-vuotiaalle. Vappuna silkkipaperiruusut harjoittavat rypistelyä ja sormien koordinaatiota. Kun samaa tekniikkaa toistetaan vuosittain, lapsen edistyminen näkyy konkreettisesti edellisvuoden töihin verrattuna.
UKK
Missä iässä lapsen kannattaa aloittaa askartelu?
Jo noin vuoden iässä lapsi voi kokeilla paksuja vahaliituja, sormivärejä ja isoja tarroja aikuisen valvonnassa. Sakset tulevat mukaan yleensä 2,5-3-vuotiaana, kun lapsi osaa avata ja sulkea kätensä hallitusti.
Kuinka usein hienomotoriikkaa pitäisi harjoitella?
Säännöllisyys on tärkeämpää kuin kesto. 10-15 minuuttia käsillä tekemistä useana päivänä viikossa kehittää enemmän kuin pitkä askartelutuokio kerran kuussa. Arkiset tehtävät, kuten pyykkipoikien käyttö tai taikinan vaivaaminen, lasketaan myös mukaan.
Mistä tunnistaa, että lapsen hienomotoriikka tarvitsee tukea?
Merkkejä ovat esimerkiksi kynän nyrkkiote vielä viisivuotiaana, käden nopea väsyminen, vahva välttely kaikessa käsillä tekemisessä tai selvä ero ikätovereihin. Neuvola ja varhaiskasvatus auttavat arvioimaan, onko kyse normaalista vaihtelusta vai tarpeesta lisätukeen.
Kädet ensin, kynä sitten
Askartelu on lapselle leikkiä, mutta käsille se on tavoitteellista harjoittelua. Muovailu, repiminen, pujottelu ja leikkaaminen rakentavat sormien voimaa ja tarkkuutta, joiden varaan kirjoittaminen ja monet arjen taidot myöhemmin rakentuvat. Valitse lapsen iälle sopivat välineet, anna hänen tehdä itse ja hyväksy vinot reunat. Niistä näkee, että käsi on oppinut jotain uutta.