Lapsen ensimmäiset sakset ovat yksi tärkeimmistä askartelutarvikkeista, ja niiden valinta vaikuttaa siihen, innostuuko lapsi leikkaamisesta vai luovuttaako hän turhautuneena muutamassa minuutissa. Tämä artikkeli on tarkoitettu vanhemmille, isovanhemmille ja varhaiskasvattajille, jotka miettivät, missä iässä saksia kannattaa kokeilla, millaiset sakset ovat turvalliset ja miten leikkaamista harjoitellaan ilman kyyneliä. Kun perusasiat ovat kunnossa, lapsi oppii leikkaamaan nopeammin ja vahinkoja sattuu vähemmän.
Missä iässä lapsen ensimmäiset sakset kannattaa hankkia
Leikkaamisen valmiudet kehittyvät vaiheittain. Useimmat lapset alkavat kiinnostua saksista noin 2-3 vuoden iässä, jolloin he pystyvät avaamaan ja sulkemaan sakset kahdella kädellä tai tukevalla otteella yhdellä kädellä. Tässä vaiheessa tulos on yleensä pieniä nirhaisuja paperin reunaan. Se riittää.
Kolmevuotias leikkaa tyypillisesti paperisuikaleen poikki yhdellä napsautuksella. Noin 4-vuotiaana suoran viivan seuraaminen alkaa onnistua, ja 5-6-vuotiaana lapsi pystyy leikkaamaan kaaria, ympyröitä ja yksinkertaisia kuvioita. Ikärajat ovat suuntaa antavia. Lapsi, joka on paljon piirtänyt, muovaillut ja puuhastellut käsillään, on usein vuoden edellä ikätovereitaan.
Kokenut varhaiskasvattaja katsoo ensin kättä eikä ikää. Jos lapsi pystyy pitämään kynää sormiotteella ja nipistämään pyykkipojan auki, käden lihakset ovat todennäköisesti valmiita saksiin.
Turvallisten lasten saksien tunnusmerkit
Hyvät lasten sakset ovat noin 12-13 cm pitkiä, ja niissä on pyöristetty kärki. Terien pitää olla metallia ja oikeasti teräviä leikkuureunastaan, vaikka kärki onkin tylppä. Kahvojen silmukoiden pitää olla niin pienet, että lapsen sormet eivät luiskahda läpi, mutta niin väljät, ettei ote hierrä.
Suomessa tutuimpia lasten saksia ovat Fiskarsin lasten sakset, joita myydään sekä oikea- että vasenkätisille. Hinta liikkuu tyypillisesti 5-12 eurossa. Askarteluliikkeistä ja kirjakaupoista löytyy myös edullisempia merkkejä, mutta niiden terien laatu vaihtelee paljon. Kun vertailet vaihtoehtoja, askartelusaksien valikoimasta näkee nopeasti, millaisia kokoja ja kahvamalleja on tarjolla.
Pienimmille, noin 2-3-vuotiaille, on olemassa jousellisia harjoitussaksia. Jousi avaa sakset automaattisesti, jolloin lapsen tarvitsee vain puristaa. Ne ovat hyvä välivaihe, mutta jousen kanssa ei kannata jatkaa liian pitkään, koska avaava liike jää silloin harjoittelematta.
Vasenkätisyys kannattaa huomioida heti alussa. Oikeakätisten saksissa terät on asennettu niin, että oikeakätinen näkee leikkuuviivan. Vasenkätinen joutuu oikeakätisillä saksilla kurkistamaan terän yli ja puristamaan kahvoja sivuttain, jolloin paperi taittuu terien väliin.
Myytti: muoviterät ovat turvallisimmat
Yleinen ajatus on, että muoviteräiset ”turvasakset” ovat paras valinta pienelle lapselle. Käytännössä ne leikkaavat huonosti tai eivät ollenkaan. Paperi rypistyy, taittuu terien väliin ja lapsi alkaa repiä tai vääntää.
Turhautunut lapsi käyttää enemmän voimaa ja tekee äkkinäisiä liikkeitä, mikä on turvallisuuden kannalta huonompi tilanne kuin rauhallinen leikkaaminen kunnollisilla metalliterillä. Tylppäkärkiset metalliterät eivät pistä, ja niillä on vaikea saada aikaan muuta kuin pieni naarmu. Muoviterät sopivat lähinnä muovailuvahan leikkaamiseen.
Harjoittelu askel askeleelta
Leikkaamisen oppiminen etenee parhaiten, kun tehtävät vaikeutuvat vähitellen. Ammattilainen aloittaa aina oikeasta otteesta: peukalo ylempään silmukkaan, keski- ja nimetön alempaan, etusormi tukemaan alakahvaa. Peukalon pitää osoittaa ylöspäin, ei kattoa kohti kääntyneenä vaakatasossa.
Hyvä harjoittelujärjestys on tällainen:
1. Napsuttelu: paperisuikaleen tai muovailuvahapötkön katkaiseminen yhdellä leikkauksella.
2. Hapsut: leikataan lyhyitä viiltoja paperin reunaan, esimerkiksi leijonan harjaksi.
3. Suora viiva: paksulla tussilla vedetty 1-2 cm leveä viiva A4-arkin poikki.
4. Kulmat ja kaaret: ensin loivat mutkat, sitten neliöt ja kolmiot.
5. Ympyrät ja kuviot: lapsi kääntää paperia toisella kädellä, ei saksia.
Paperin valinnalla on yllättävän suuri merkitys. Tavallinen 80 g kopiopaperi on liian ohutta ja lepattaa, kun taas paksu pahvi vaatii liikaa voimaa. Paras harjoittelumateriaali on noin 120-160 g piirustuspaperi tai ohut kartonki, joka pysyy suorana mutta leikkautuu helposti. Vanhat mainoslehdet ja postikortit ovat ilmaisia ja toimivat myös hyvin.
Harjoitustuokion pituudeksi riittää 3-vuotiaalla 5-10 minuuttia. Kun käsi väsyy, ote alkaa lipsua ja leikkuujälki huononee. Lyhyt ja usein toistuva harjoittelu tuottaa parempaa jälkeä kuin pitkä istunto kerran viikossa.
Yleisimmät virheet saksien kanssa
Ensimmäinen virhe on aikuisten saksien antaminen lapselle ”kun ei muita löytynyt”. Aikuisten sakset ovat liian pitkät ja painavat, eikä lapsen käsi yllä puristamaan niitä kunnolla. Lisäksi terävä kärki on aidosti vaarallinen.
Toinen virhe on se, että aikuinen pitelee paperia lapsen puolesta liian pitkään. Alussa avustaminen on hyödyllistä, mutta toisen käden tehtävä eli paperin kääntäminen ja tukeminen on puolet leikkaamisen taidosta. Jos lapsi ei pääse harjoittelemaan sitä, kuvioiden leikkaaminen viivästyy.
Kolmas virhe liittyy säilytykseen. Sakset jätetään pöydälle avoimina tai ne kulkevat lapsen mukana ympäri asuntoa. Selkeä sääntö auttaa: sakset käytetään pöydän ääressä, kannetaan terät suljettuina kädessä kärki alaspäin ja palautetaan omaan purkkiinsa. Sama sääntö on käytössä useimmissa päiväkodeissa.
Turvallisuus kotona ja yhteisissä askartelutuokioissa
Alle 3-vuotias leikkaa aina aikuisen välittömässä valvonnassa. Tämä ei tarkoita, että aikuinen istuu vieressä hermostuneena, vaan että hän on käden ulottuvilla ja näkee, mitä lapsi tekee. Isompi lapsi voi leikata itsenäisemmin, kunhan säännöt on opittu.
Hiusten leikkaaminen on klassinen vahinko, joka sattuu lähes jokaisessa perheessä kerran. Sitä on vaikea estää kokonaan, mutta asiasta kannattaa puhua etukäteen: sakset ovat paperille, kartongille ja muovailuvahalle, eivät hiuksille, vaatteille tai verhoille. Ikäkausiin sopivia materiaaleja ja projekteja käsitellään tarkemmin artikkelissa lasten askartelu eri ikävaiheisiin.
Sesongit tarjoavat Suomessa luontevia harjoitushetkiä. Joulukuussa leikataan lumihiutaleita taitetusta paperista, pääsiäisenä tipuja ja vappuna silkkipaperisuikaleita. Taitettu paperi on tosin vaikeampi leikata, koska kerroksia on useita, joten lumihiutaleet sopivat yleensä vasta 5-6-vuotiaille.
UKK
Mistä tiedän, onko lapseni vasenkätinen ja tarvitseeko hän vasenkätiset sakset?
Kätisyys vakiintuu usein vasta 4-6 vuoden iässä. Seuraa, kummalla kädellä lapsi piirtää, syö ja heittää palloa. Jos vasen käsi on selvästi hallitseva, hanki vasenkätiset sakset heti, koska ne helpottavat oppimista merkittävästi.
Voiko lapsi oppia leikkaamaan ilman jousisaksia?
Voi. Jousisakset ovat apuväline lapsille, joiden käden voima tai koordinaatio ei vielä riitä avaamaan saksia. Moni lapsi siirtyy suoraan tavallisiin lasten saksiin noin 3-vuotiaana ilman ongelmia.
Miten lasten sakset pidetään terävinä?
Kun saksia käytetään vain paperiin ja kartonkiin, ne pysyvät terävinä vuosia. Teippi, liima ja muovailuvaha tylsyttävät ja tahmaavat teriä. Liimatahrat saa pois kostealla liinalla, minkä jälkeen terät kuivataan huolellisesti.
Ensimmäisistä saksista eteenpäin
Hyvät lasten sakset maksavat alle 15 euroa ja kestävät koko varhaislapsuuden. Valitse metalliteräiset, tylppäkärkiset ja lapsen kätisyyteen sopivat sakset, aloita napsuttelusta ja etene kohti kaaria ja kuvioita lapsen tahdissa. Kun leikkaaminen sujuu, kannattaa tutustua myös erilaisiin askartelusaksiin, sillä koristereunasakset ovat monelle 6-vuotiaalle seuraava innostava askel.