Guassivärit ja akvarellimaali näyttävät tuubissa lähes samanlaisilta, mutta paperilla ne käyttäytyvät aivan eri tavoin. Jos olet maalannut vesiväreillä ja harkitset guassia, tai et osaa päättää kumpaa ostaa ensimmäiseksi, tässä artikkelissa käydään läpi guassivärien ja akvarellin erot: koostumus, peittävyys, työtavat, paperit ja hinnat. Erojen ymmärtäminen säästää rahaa ja turhautumista, koska väärä maali väärään työhön tuottaa harvoin toivottua jälkeä.
Mitä guassi on ja mistä se on tehty
Guassi ja akvarelli ovat sukulaisia. Molemmissa sideaineena on yleensä arabikumi, ja molemmat liukenevat veteen myös kuivuttuaan. Ero syntyy pigmentin määrästä ja täyteaineista.
Akvarellissa pigmentti on jauhettu hienoksi, ja sen tehtävä on läpikuultaa. Valo kulkee värikerroksen läpi, heijastuu valkoisesta paperista ja palaa katsojan silmään. Guassissa pigmenttiä on suhteessa enemmän, ja monissa sävyissä on mukana täyteainetta, kuten liitua tai baryyttivalkoista. Tulos on peittävä, matta ja tasainen pinta, joka ei päästä paperia läpi.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että akvarellissa vaaleus tulee paperista ja guassissa valkoisesta maalista. Tämä yksi periaate selittää lähes kaikki muut erot.
Guassivärit ja akvarelli rinnakkain – keskeiset erot
Työjärjestys on täysin erilainen. Akvarellissa maalataan vaaleasta tummaan, ja valkoiset kohdat suunnitellaan etukäteen jättämällä paperi maalaamatta. Guassilla voi edetä tummasta vaaleaan ja lisätä valkoisen kohokohdan viimeisenä, aivan kuten akryylillä.
Pinta poikkeaa myös. Guassi kuivuu samettisen mataksi, mikä tekee siitä suosikin kuvittajien ja graafisten suunnittelijoiden keskuudessa. Tasaiset väripinnat skannautuvat ja kuvautuvat ilman heijastuksia. Akvarelli taas jättää kauniita reunoja, valumia ja sävyliukumia, joita guassilla on vaikea jäljitellä.
Korjattavuus on guassin suurin etu aloittelijalle. Epäonnistuneen kohdan voi maalata yli, kunhan alla oleva kerros on kuivunut. Akvarellissa virhe jää usein näkyviin, vaikka sitä yrittäisi nostaa märällä siveltimellä.
Maalien vertailua laajemmin, mukaan lukien akryyli ja öljypastelli, käsitellään artikkelissa askarteluvärien vertailu.
Myytti: guassi on vain akvarellia, johon on sekoitettu valkoista
Tämä väite kuulee usein maalauskursseilla, ja siinä on totuuden siemen. Akvarellin peittävyyttä voi lisätä kiinanvalkoisella, ja historiallisesti ”bodycolor”-tekniikka tarkoitti juuri sitä.
Valmistettu guassi on kuitenkin eri tuote. Pigmenttipitoisuus on suurempi, joten sävyt pysyvät kirkkaina myös peittävinä. Kun akvarelliin lisää valkoista, värit muuttuvat pastellisiksi ja sameiksi. Kunnon guassilla saa syvän, peittävän ultramariinin, joka ei vaalene.
Toinen sitkeä myytti on, että guassi on lasten koulumaali. Suomessa moni muistaa koulun peitevärit pulloista, ja ne olivat usein temperaa tai halpaa koululaatua. Taiteilijalaatuinen guassi on vakavasti otettava ammattimateriaali, jolla on tehty animaatioelokuvien taustoja ja kirjankuvituksia vuosikymmenten ajan.
Brändit ja hintatasot
Koululaatuisia guassisarjoja saa askarteluliikkeistä ja tavarataloista noin 8-20 eurolla. Ne sopivat lapsille ja kokeiluun, mutta pigmentin laatu vaihtelee ja kuivunut pinta voi olla laikukas.
Harrastajan ja ammattilaisen sarjoja ovat esimerkiksi Winsor & Newton Designers Gouache, Schmincke Horadam Gouache ja Talensin guassit. Yksittäinen tuubi maksaa sävystä ja pigmentistä riippuen tyypillisesti 5-15 euroa, kalleimmat kadmium- ja kobolttisävyt enemmän. Viiden tai kuuden tuubin aloitussarja maksaa noin 25-50 euroa.
Holbeinin Acryla Gouache on oma tapauksensa. Se on akryylipohjainen, eikä se liukene uudelleen kuivuttuaan. Tämä on etu kerrostettaessa mutta haitta, jos haluaa jatkaa vanhaa paletillista. Himi Miya -tyyppiset ”jelly gouache” -sarjat kupeissa ovat suosittuja somessa ja maksavat noin 20-35 euroa. Ne ovat käteviä matkalla, mutta valonkestävyystiedot puuttuvat usein.
Akvarellin puolella vastaava hintahaarukka on samaa luokkaa: opiskelijasarja, kuten Cotman, noin 15-30 euroa ja taiteilijalaatuiset nappisarjat 40-120 euroa.
Paperi ratkaisee enemmän kuin luulet
Molemmille maaleille sopii akvarellipaperi, mieluiten vähintään 300 g/m². Guassi on kuitenkin paperin suhteen anteeksiantavampi. Koska paperin valkoisuus ja tekstuuri eivät näy peittävän kerroksen läpi, myös sileä Bristol-kartonki tai paksu mixed media -paperi toimii hyvin.
Akvarelli on paperin suhteen vaativampi. Ohut piirustuspaperi rypistyy ja imee värin epätasaisesti. Selluloosapaperi kelpaa harjoitteluun, mutta puuvillapaperilla liukumat onnistuvat aivan eri tavalla. Ammattilainen valitsee guassille usein hot pressed eli sileän pinnan ja akvarellille cold pressed -pinnan, jossa on hieman karheutta. Valmiita lehtiöitä löytyy vesivärilehtiöiden valikoimasta.
Näin aloitat guassilla, jos olet tottunut akvarelliin
Siirtymä on helpompi, kun muuttaa muutamaa tottumusta kerralla:
- Sekoita maali kerman paksuiseksi, älä vesiliuokseksi.
- Pohjusta isot alueet ensin keskisävyllä ja lisää varjot ja valot päälle.
- Sekoita riittävästi kerralla, koska saman sävyn toistaminen on vaikeaa.
- Käytä synteettisiä, hieman jäykempiä siveltimiä ja litteää sivellintä tasaisiin pintoihin.
- Anna jokaisen kerroksen kuivua ennen seuraavaa.
Tyypillinen tilanne: harrastaja maalaa talvisen järvimaiseman akvarellilla ja huomaa, ettei lumisten kuusenoksien valkoista enää saa takaisin. Guassilla samat oksat maalataan valkoisella tummaa taustaa vasten viimeisenä, muutamassa minuutissa. Juuri tästä syystä guassi on suosittu joulukorteissa, joissa valkoisia yksityiskohtia maalataan tummansiniselle tai mustalle kartongille.
Akvarellin perustekniikoista kannattaa lukea lisää artikkelista akvarellimaalauksen perusteet, sillä monet siveltimien ja pigmenttien periaatteet pätevät myös guassiin.
Yleisimmät virheet guassin kanssa
Liian paksu kerros. Guassi ei ole akryyliä. Paksuksi impastoksi levitetty kerros halkeilee ja voi lohkeilla, kun paperi taipuu. Useampi ohut, peittävä kerros on kestävämpi.
Märällä hankaaminen. Koska kuivunut guassi liukenee uudelleen, alempi kerros sekoittuu yläkerrokseen, jos sivellintä vetää edestakaisin. Lopputulos on samea. Kokenut maalari laskee siveltimen kevyesti ja vetää yhdellä liikkeellä.
Kuivumisen sävymuutoksen unohtaminen. Guassin sävy muuttuu kuivuessa: vaaleat tummuvat ja tummat vaalenevat hieman. Sävyn sovittaminen jo kuivaan kohtaan märällä maalilla johtaa näkyvään saumaan. Testaa sävy paperinpalalla ja odota sen kuivumista.
Poikkeus: jos tarkoitus on luonnostella nopeasti ulkona, laimea guassi toimii lähes kuin akvarelli. Silloin ”kerman paksuus” -sääntö ei päde, ja moni maisemamaalari yhdistää molemmat samaan työhön.
UKK
Voiko guassia ja akvarellia käyttää samassa maalauksessa?
Voi, ja se on yleinen tapa. Taustat ja liukumat tehdään akvarellilla, ja peittävät yksityiskohdat sekä valkoiset kohokohdat lisätään guassilla lopuksi. Molemmat ovat arabikumipohjaisia, joten ne sopivat yhteen.
Säilyykö kuivunut guassi paletilla käyttökelpoisena?
Arabikumipohjainen guassi liukenee uudelleen vedellä, mutta se voi kuivuessaan halkeilla ja muuttua rakeiseksi. Moni suihkuttaa paletille vettä ja peittää sen kannella. Akryyliguassi ei liukene uudelleen.
Kumpi sopii paremmin aloittelijalle?
Guassi on anteeksiantavampi, koska virheet voi peittää. Akvarelli opettaa suunnittelua ja veden hallintaa. Jos tavoitteena ovat kuvitukset ja selkeät värialueet, guassi on parempi lähtökohta.
Valinta omien töiden mukaan
Guassivärit ja akvarelli eroavat lopulta yhden asian kautta: tuleeko valo paperista vai maalista. Jos pidät läpikuultavista liukumista ja sattumanvaraisista valumista, valitse akvarelli. Jos haluat tasaisia, mattoja väripintoja ja mahdollisuuden korjata, aloita guassilla. Hyvä ensimmäinen ostos on viisi tuubia (valkoinen, musta, perussininen, -punainen ja -keltainen) sekä yksi paksu lehtiö, joilla ehtii oppia kummankin maalin luonteen ennen isompia hankintoja.