
Mistä luonnonväriaineet saadaan
Luonnonväriaineet saadaan kasveista, sienistä, jäkälistä tai hyönteisistä. Suomessa kasvivärjäyksellä on pitkät perinteet. Ryijyjen, kansallispukujen ja arkivaatteiden villalangat värjättiin kodin lähellä kasvavilla kasveilla vielä pitkään sen jälkeen, kun synteettiset värit tulivat markkinoille 1800-luvun loppupuolella.
Kotimaisista lähteistä varmimpia ovat koivunlehdet (keltainen), sipulinkuoret (kullankeltaisesta ruskeaan), kanerva, pihlajanlehdet ja lupiini. Elo-syyskuussa havumetsistä löytyy verihelttaseitikkiä, josta villa saa oranssin ja punaisen sävyjä. Kaupasta ostettavista väriaineista tunnetuimmat ovat krappi (punainen), indigo (sininen) ja kokenilli (pinkistä violettiin). Niitä myydään kuivattuina juurina, jauheina ja uutteina.
Ilmaisia väriaineita kertyy myös keittiöstä. Keltasipulin kuoria kannattaa kerätä talven mittaan paperipussiin: 30-50 g kuoria riittää värjäämään 100 g villalankaa syvän kullanruskeaksi.
Kuitu ratkaisee, miten väri tarttuu
Eläinperäiset kuidut eli villa, silkki ja alpakka sitovat luonnonvärejä helposti, koska niiden proteiinirakenne ottaa purettaa ja väriä vastaan. Ennen ensimmäistä värjäyskertaa kannattaa tutustua siihen, miten eri lankakaupan materiaalit käyttäytyvät, sillä kaikki kuidut eivät värjäydy lainkaan.
Akryyli, polyesteri ja nailon eivät ota luonnonväriä vastaan. Sekoitelangassa värjäytyy vain luonnonkuitu, joten 75 % villaa ja 25 % polyamidia sisältävästä sukkalangasta tulee hieman meleerattu. Joskus juuri se näyttää kauniilta, ja usein se on yllätys.
Kasvikuidut ovat hankalampia. Puuvilla ja pellava tarvitsevat ensin tanniinikäsittelyn, esimerkiksi tammenkuorella tai kaupallisella tanniinijauheella, ja vasta sen jälkeen aluna- tai alumiiniasetaattipuretuksen. Viskoosi käyttäytyy värjäyksessä kuin puuvilla, mutta se heikkenee märkänä, joten sitä pitää käsitellä varovasti. Lisätietoa kankaiden kuiduista löytyy artikkelista kangaskaupan materiaalit.
Puretus on vaihe, joka ratkaisee värin keston
Puretus eli peittaus tarkoittaa, että kuitu käsitellään metallisuolalla ennen värjäystä. Ilman puretusta useimmat kasvivärit huuhtoutuvat pois tai haalistuvat muutamassa viikossa. Indigo ja jotkut tanniinipitoiset kasvit toimivat ilmankin.
Villalle yleisin puretusaine on aluna (kaliumalumiinisulfaatti), jota käytetään 10-15 % kuidun kuivapainosta. Mukaan lisätään usein 5-7 % viinikiveä, joka pehmentää villaa ja kirkastaa sävyjä. Sadan gramman vyyhdille riittää siis noin 12 g alunaa.
Rautasulfaatti on erinomainen jälkikäsittely. Pieni annos, noin 1-2 % kuidun painosta, muuttaa koivunkeltaisen oliivinvihreäksi ja sipulinruskean lähes khakiksi. Liika rauta tekee villasta haurasta ja karheaa. Kuparisulfaattia vanhoissa ohjeissa vielä näkee, mutta se on myrkyllistä vesieliöille eikä sitä kannata käyttää kotona.
Kasvivärjäys askel askeleelta
Kokenut värjääjä aloittaa aina punnitsemalla, koska kaikki määrät lasketaan kuivan kuidun painosta. Esimerkkinä 100 g valkoista villalankaa ja tuoreet koivunlehdet.
1. Pesu. Vyyhti sidotaan väljästi neljästä kohdasta ja pestään lämpimässä vedessä pH-neutraalilla villapesuaineella. Vyyhti jätetään likoamaan vähintään tunniksi, jotta väri imeytyy tasaisesti.
2. Puretus. Liuota 12 g alunaa ja 6 g viinikiveä kuumaan veteen ja lisää kattilaan 3-4 litraa vettä. Nosta märkä lanka liemeen, lämmitä hitaasti 80-85 °C:seen ja pidä tässä lämpötilassa tunnin ajan. Anna jäähtyä liemessä.
3. Värilieme. Revi 100-200 g koivunlehtiä ja liota niitä yön yli. Kesäkuussa poimitut nuoret lehdet antavat kirkkaimman keltaisen. Keitä hiljaisella tulella tunti ja siivilöi.
4. Värjäys. Lisää lanka liemeen, nosta lämpö hitaasti 80-90 °C:seen ja pidä sitä 45-60 minuuttia. Liemen ei pidä kiehua. Anna langan jäähtyä liemessä yön yli, sillä väri syvenee vielä jäähtyessä.
5. Huuhtelu ja kuivaus. Huuhtele samanlämpöisellä vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta, ja kuivaa lanka varjossa.
Samasta liemestä saa vielä toisen ja kolmannen vyyhdin, jotka ovat yhä vaaleampia. Sukkien tai huivin raitoihin tämä on kätevä tapa tehdä sävyliukuma yhdestä kattilallisesta. Jos yksi vyyhdeistä kastetaan lopuksi rautaliemeen, sarjaan saadaan myös vihreä.
Myytti: marjoista saa kestävän värin
Mustikka, puolukka ja punajuuri värjäävät sormet ja pöytäliinat niin sitkeästi, että niiden luulisi sopivan myös langan värjäykseen. Ensimmäinen tulos näyttää usein upealta: mustikka antaa sinivioletin ja punajuuri pinkin.
Ongelma tulee vastaan myöhemmin. Marjojen ja punajuuren väriaineet ovat huonosti valoa ja pesua kestäviä, joten punajuuren pinkki muuttuu ruskehtavaksi jo muutamassa viikossa ikkunan lähellä, ja mustikan sävy harmaantuu pesussa. Alunapuretus hidastaa haalistumista vain vähän. Marjat sopivat lasten kokeiluihin, mutta neuleeseen, jota on tarkoitus käyttää vuosia, niitä ei kannata käyttää.
Toinen yleinen väärinkäsitys on, että luonnollinen tarkoittaa vaaratonta. Puretusaineet, osa kasveista ja varsinkin seitikit eivät kuulu ruoan lähelle.
Yleisimmät virheet luonnonväriaineilla värjätessä
Kiehuttaminen ja lämpöshokki. Kun villa kiehuu tai siirtyy kuumasta kylmään veteen, se huopuu ja sävyt ruskistuvat. Lämpötilan pitää nousta ja laskea hitaasti, ja 90 °C on villalle ehdoton yläraja.
Väärä kattila. Värjäykseen tarvitaan oma kattila, jota ei käytetä ruoanlaittoon. Kattilan materiaalilla on myös väliä: alumiinikattila toimii itsessään puretteena ja rautakattila tummentaa sävyjä. Ruostumaton teräs tai ehjä emali antaa ennustettavimman tuloksen. Kirpputoreilta löytyy isoja teräskattiloita 5-15 eurolla.
Jäkälien kerääminen luvatta. Vanhoissa ohjeissa jäkälät ovat suosittuja väriaineita, mutta jokamiehenoikeus ei koske jäkälää eikä sammalta. Niiden keräämiseen toisen maalta tarvitaan maanomistajan lupa. Jäkälät myös kasvavat hyvin hitaasti, joten kotimaiset kasvit ja keittiöjätteet ovat parempi valinta.
UKK
Voiko luonnonvärein värjätyn langan pestä pesukoneessa?
Voi, kun käyttää villapesuohjelmaa (enintään 30 °C) ja pH-neutraalia villapesuainetta. Emäksiset pesuaineet muuttavat sävyjä, ja esimerkiksi krappi ja kokenilli ovat herkkiä pH:n muutoksille. Käsinpesu on turvallisin vaihtoehto.
Paljonko kasveja tarvitaan 100 grammaan lankaa?
Tuoreita lehtiä ja kukkia tarvitaan yleensä 100-200 % kuidun painosta, eli 100-200 g. Sipulinkuoria riittää 30-50 g ja krappijuurta 50-100 g sen mukaan, kuinka voimakkaan sävyn haluaa.
Kestääkö kasvivärjätty lanka auringonvaloa?
Se riippuu väriaineesta. Indigo, krappi ja väriresedan keltainen kestävät valoa hyvin, koivu ja sipuli kohtalaisesti ja marjat huonosti. Valonkeston voi testata itse: teippaa langanpätkä pahville, peitä puolet ja jätä pahvi aurinkoiseen ikkunaan 2-3 viikoksi.
Aloita sipulinkuorista ja yhdestä vyyhdistä
Ensimmäisessä kokeilussa ei kannata värjätä koko villapaidan lankoja. Yksi 100 gramman vyyhti, alunapuretus ja talven aikana kerätyt sipulinkuoret riittävät oppimaan, miten lämpötila, aika ja kuitu vaikuttavat tulokseen. Kirjaa jokaisesta värjäyksestä vihkoon kuidun paino, väriaineen määrä ja puretus ja kiinnitä viereen langanpätkä.
Jos haluat kirkkaita, tasaisia ja täysin toistettavia sävyjä, tekstiilivärit ovat varmempi vaihtoehto. Kasvivärjäyksen viehätys on siinä, että jokainen vyyhti on hieman erilainen ja kertoo, missä ja milloin väriaine kerättiin.