Maalauspohjat ja kankaan pingotus kehykseen ratkaisevat, kestääkö maalaus vuosia vai alkaako se lerpattaa jo ensimmäisenä talvena. Tämä opas on tarkoitettu maalaajalle, joka haluaa tehdä pohjansa itse tai ainakin tietää, mitä valmiissa pohjassa kannattaa katsoa. Itse pingotettu kangas maksaa usein puolet valmiin pohjan hinnasta isoissa koissa, ja kireyden ja pinnan saa juuri sellaiseksi kuin haluaa.
Kun pingotus onnistuu, kangas pysyy kireänä, sivellin ei pomppaa eikä kehys väänny ajan myötä. Seuraavaksi käydään läpi materiaalit, työkalut, varsinainen pingotus ja ne virheet, joita aloittelija tekee useimmin.
Valmis pohja vai itse pingotettu kangas
Valmiiksi pingotettu ja pohjustettu puuvillapohja on helpoin aloitus. Kokoa 30×40 cm saa askarteluliikkeistä tyypillisesti 5-12 eurolla, ja monipakkauksissa kappalehinta laskee entisestään. Harjoitteluun ja pieniin töihin se riittää hyvin.
Ero tulee vastaan isoissa koissa ja laadussa. Halvoissa pohjissa on usein ohut, noin 280 g/m² puuvillakangas ja kapea 1,7 cm:n kehys ilman kiiloja. Metrin levyinen halpa pohja alkaa helposti notkua tai kiertyä. Kokenut maalari tarkistaa ensin kehyksen takaa: onko kulmissa kiilat, onko rimoissa viistetty sisäreuna ja onko kangas kiinnitetty takaa vai sivuista. Sivuista niitattu pohja on kehystettävä, takaa niitatun voi ripustaa sellaisenaan.
Kankaat: puuvilla, pellava ja polyesteri
Puuvilla on edullinen ja anteeksiantava. Pohjustamatonta maalauskangasta saa noin 10-25 €/m, ja paksumpi 350-400 g/m² laatu sopii hyvin akryylille ja öljylle. Puuvilla venyy ja palautuu, joten sen pingottaminen on aloittelijalle helpompaa.
Pellava on jäykempää, kestävämpää ja kalliimpaa, metrihinnat liikkuvat usein 25-60 eurossa pohjustuksesta riippuen. Sen epätasainen pintarakenne on monen öljymaalarin suosikki. Pellava reagoi kuitenkin kosteuteen voimakkaasti, mikä Suomen olosuhteissa on oleellista: kesän kostea ilma löysää kangasta, talven kuiva sisäilma kiristää sitä. Jos maalaat öljyillä, kannattaa lukea myös öljyvärimaalauksen aloittamisesta, sillä pohjan ja värin yhteensopivuus vaikuttaa työn kestävyyteen.
Polyesteri- ja sekoitekankaat ovat mittatarkkoja eivätkä juuri reagoi kosteuteen. Ne sopivat akryylille, mutta pinta on liukas ja tasainen, mikä ei miellytä kaikkia.
Kehys, kiilat ja tarvittavat työkalut
Kiilakehys kootaan neljästä urapontatusta rimasta, joiden kulmiin jätetään kiilojen paikat. Rimapareja myydään pituuksittain, ja tavallisen 18-20 mm syvän rimaparin hinta on noin 2-6 euroa pituudesta riippuen. Syvemmät 35-40 mm galleriarimat ovat kalliimpia mutta pysyvät suorina paremmin. Yli 80 cm sivuissa tarvitaan keskituki, muuten kangas vetää rimat sisäänpäin kaarelle.
Työkaluiksi tarvitaan pingotuspihdit (noin 10-25 €), käsinitoja ja 6-10 mm niittejä, kumivasara kiilojen naputteluun sekä terävät sakset tai mattoveitsi. Perustyökaluista löytyy lisää tietoa jutusta askartelutyökalujen perussarjasta. Tavallinen toimistonitoja ei jaksa läpäistä havupuuta kunnolla, joten käsinitojan ostaminen kannattaa jo ensimmäiseen projektiin.
Kankaan pingotus kehykseen vaihe vaiheelta
1. Kokoa ja tarkista kehys. Napauta rimat kulmista yhteen ja mittaa lävistäjät. Kun molemmat lävistäjät ovat yhtä pitkiä, kehys on suorakulmainen. Muutaman millin ero näkyy myöhemmin vinoina kankaan kuteina.
2. Leikkaa kangas. Jätä kehyksen jokaiselle sivulle 5-7 cm ylimääräistä, syvissä rimoissa enemmänkin. Aseta kangas niin, että kudoksen langat kulkevat rimojen suuntaisesti. Pohjustettu puoli tulee alaspäin pöytää vasten.
3. Niittaa ensin keskikohdat. Ensimmäinen niitti menee yhden pitkän sivun keskelle, seuraava vastakkaisen sivun keskelle pihdeillä kiristäen, sitten lyhyiden sivujen keskikohdat. Kankaalle muodostuu vino timanttikuvio, ja se on merkki oikeasta kireydestä.
4. Etene keskeltä kulmia kohti. Lisää niittejä vuorotellen joka sivulle noin 5-8 cm välein, aina vastakkainen sivu perässä. Jos niittaat yhden sivun valmiiksi kerralla, kangas vetää vinoon eikä virhettä saa enää korjattua.
5. Taita kulmat ja lyö kiilat. Kulmat taitetaan siistiksi kirjekuoritaitokseksi ja niitataan takaa. Kiilat painetaan paikoilleen, mutta niitä ei vielä naputella syvälle, koska ne ovat varakiristys myöhempää löystymistä varten.
Pohjustus: gesso ja sen vaikutus kireyteen
Pohjustamaton kangas pohjustetaan pingotuksen jälkeen. Akryyligesso, esimerkiksi Liquitexin tai Winsor & Newtonin, maksaa noin 10-20 € puolen litran purkissa ja riittää useaan keskikokoiseen pohjaan. Levitä 2-3 ohutta kerrosta ristikkäin ja anna jokaisen kuivua. Kevyt hionta 240-400 karkeudella kerrosten välissä tekee pinnasta sileämmän.
Gesso kiristää puuvillaa kuivuessaan selvästi. Siksi pohjustamatonta kangasta ei kannata pingottaa rumpukalvon kireydeksi, vaan jättää hieman pelivaraa. Jos aiot lakata valmiin työn, sopivista tuotteista kerrotaan jutussa lakoista ja pintakäsittelyaineista.
Myytti: mitä kireämpi, sitä parempi
Yleinen käsitys on, että kangas pitää vetää niin kireälle kuin pihdit antavat periksi. Se pitää paikkansa vain jo pohjustetun kankaan kohdalla, eikä sillonkaan aina. Ylikireä pohjustamaton puuvilla kiristyy gesson kuivuessa lisää, ja ohuet rimat alkavat kaartua sisäänpäin tai kehys kiertyy. Pellavalla sama tapahtuu talvella, kun sisäilman suhteellinen kosteus putoaa alle 20 prosentin.
Oikea kireys tuntuu napauttaessa tasaiselta ja hieman joustavalta, ei kivikovalta. Ammattilainen kiristää kangasta vasta pohjustuksen jälkeen kiiloilla, jos siihen on tarvetta.
Yleisimmät virheet pingotuksessa
Liian vähän kangasta reunoille. Kahden sentin vara näyttää riittävältä, kunnes pihdit eivät saa otetta. Kangasta säästämällä ei saavuteta mitään, koska koko pohja voi mennä uusiksi.
Kiilojen hakkaaminen pohjaan heti. Kun kiilat on käytetty heti alussa, löystyvää kangasta ei voi enää kiristää. Kiilojen kuuluu olla vasta vuoden tai kahden päästä tarvittava korjauskeino.
Kankaan kastelu kiristämistarkoituksessa. Takapuolen suihkuttaminen vedellä toimii pohjustamattomalle puuvillalle, mutta maalattuun öljytyöhön tai pellavaan se aiheuttaa helposti aaltoilua ja halkeamia. Tämä vinkki ei siis koske valmiita maalauksia.
UKK
Kuinka paljon kangasta tarvitsen 50×70 cm:n pohjaan?
Tavallisella 2 cm:n rimalla noin 64×84 cm, eli jokaiselle sivulle 7 cm lisää. Galleriarimalle varaa 10 cm sivua kohden.
Voiko vanhan maalauksen kankaan pingottaa uudelleen?
Voi, jos maalikerros on joustava eikä halkeile taivutettaessa. Vanhaa öljymaalausta ei kannata kastella, ja arvokkaat työt kannattaa viedä konservaattorille.
Tarvitseeko valmiiksi pohjustettu kangas lisää gessoa?
Ei välttämättä. Halpojen pohjien ohut tehdaspohjustus imee kuitenkin usein epätasaisesti, ja yksi lisäkerros gessoa parantaa värin tarttuvuutta selvästi.
Pohja kuntoon ennen ensimmäistä siveltimenvetoa
Aloita pienestä, noin 30×40 cm kokoisesta puuvillapohjasta ja pohjusta se itse. Kun pingotus keskeltä kulmiin ja kiilojen säästäminen ovat tuttuja, isompaan kokoon ja pellavaan on helppo siirtyä. Hyvin tehty pohja ei näy valmiissa maalauksessa, ja juuri siksi sen tekemiseen kannattaa käyttää aikaa.