Nahkatyö houkuttelee usein askartelijaa, joka on jo kokeillut paperia, kangasta ja lankaa ja haluaa tehdä jotain, mikä kestää vuosikymmeniä. Nahkatyön perusteet ovat yllättävän helpot oppia, kun työkalut on valittu oikein ja ensimmäinen projekti on sopivan pieni. Tässä artikkelissa käydään läpi tarvittavat työkalut, kestävän käsinompeleen tekeminen ja reunojen viimeistely niin, että ensimmäinen korttikotelo tai avaimenperä näyttää siistiltä eikä aloittelijan työltä.
Kasviparkittu vai kromiparkittu nahka
Ennen työkaluja kannattaa ymmärtää materiaali. Askartelijalle ja aloittelijalle sopii yleensä kasviparkittu nahka. Se on jäykkää, sitä voi muotoilla kostutettuna, siihen voi painaa kuvioita ja sen reunat voi kiillottaa sileiksi.
Kromiparkittu nahka on pehmeää ja valmiiksi värjättyä, ja siitä tehdään esimerkiksi takkeja ja laukkuja. Sen reuna ei kuitenkaan kiillotu, eikä siihen voi tehdä leimaustöitä. Ensimmäisiin projekteihin sopii 1,5-2,5 mm paksu kasviparkittu nahka. Paksuus ilmoitetaan joskus unsseina, ja yksi unssi on noin 0,4 mm. Esimerkiksi 5-6 oz vastaa siis noin 2-2,4 mm.
Suomessa nahkatyöllä on pitkät perinteet erityisesti puukontuppien teossa. Tuppi märkämuotoillaan kasviparkitusta nahasta puukon ympärille, ja tämä tekniikka on yhä yksi parhaista tavoista oppia, miten nahka käyttäytyy.
Nahkatyön työkalut aloittelijalle
Nahkatyön aloittamiseen ei tarvita kokonaista verstasta. Perusvälineillä pärjää pitkään, ja hyvän aloitussetin saa koottua noin 60-150 eurolla.
Leikkaaminen onnistuu terävällä mattoveitsellä tai nahkaveitsellä, metalliviivaimella ja itsestään umpeutuvalla leikkuualustalla. Monella on nämä jo valmiina, ja niistä on kerrottu tarkemmin askartelutyökalujen perussarjasta kertovassa artikkelissa. Terän pitää olla todella terävä, sillä tylsä terä repii nahan pintaa ja vaatii liikaa voimaa.
Ompelureikien tekoon käytetään pistorautoja eli piikkiharoja. Niitä on kahta päätyyppiä: timanttimallin raudat tekevät vinon reiän ja ranskalaistyyppiset raudat kapeamman, kauniimman reiän. Halvat setit maksavat 15-30 €, ja laadukkaammat esimerkiksi Wuta-merkin raudat noin 40-80 €. Yleisin reikäväli on 3,85-4 mm, joka sopii useimpiin pientöihin.
Muita perusvälineitä ovat reunanviistäjä (edge beveler), joka pyöristää reunan kulman, ompelu-uran vetäjä eli groover, puu- tai kumivasara pistorautoja varten sekä puinen reunankiillotin. Ompelupuristin, jonka voi tehdä itse kahdesta vanerilevystä, vapauttaa molemmat kädet ompelemiseen.
Satulasepän pisto – kestävä käsinommel
Nahkatyön tunnetuin ommel on satulasepän pisto (saddle stitch). Siinä yhteen lankaan pujotetaan kaksi tylppää neulaa, yksi kumpaankin päähän, ja molemmat neulat kulkevat jokaisen reiän läpi vastakkaisista suunnista.
Langaksi sopii vahattu polyesterilanka, esimerkiksi Ritza Tiger -lanka 0,6 mm paksuisena pieniin töihin ja 0,8 mm laukkuihin. Neuloiksi kelpaavat tylppäkärkiset John James -valjasneulat, joita saa noin 3-6 eurolla pakkaus.
Ompelu etenee näin:
1. Mittaa lankaa noin neljä kertaa sauman pituus ja pujota neula kumpaankin päähän.
2. Vedä lanka ensimmäisen reiän läpi niin, että päät ovat yhtä pitkiä.
3. Pistä vasen neula seuraavasta reiästä läpi ja sen jälkeen oikea neula samasta reiästä, aina samassa järjestyksessä.
4. Kiristä jokainen pisto samalla voimalla, jotta sauma näyttää tasaiselta.
5. Ompele lopuksi 2-3 pistoa taaksepäin, leikkaa langat ja sulata polyesterilangan päät kevyesti sytyttimellä.
Järjestys on tärkein yksityiskohta. Jos neulojen järjestys vaihtuu kesken sauman, pistojen kallistus muuttuu ja virhe näkyy heti.
Yleinen myytti: ompelukone tekee kestävämmän sauman
Moni olettaa, että koneommel on käsinommelta vahvempi. Nahassa tilanne on päinvastainen. Ompelukoneen tikki lukitsee kaksi lankaa toisiinsa, ja kun yksi kohta katkeaa, sauma voi purkautua pitkältäkin matkalta.
Satulasepän pistossa kaksi erillistä lankaa kulkee jokaisen reiän läpi. Jos toinen katkeaa, toinen pitää sauman koossa. Siksi hevosvarusteet, laadukkaat vyöt ja lompakot ommellaan yhä käsin.
Poikkeus on tietysti olemassa. Ohuessa kromiparkitussa vaatenahassa teollisuusompelukone on käytännöllisempi, eikä kotiompelukone yleensä jaksa yli 2 mm paksua nahkaa ollenkaan.
Reunojen viimeistely ja pintakäsittely
Viimeistely erottaa harrastustyön ammattilaisen tekemästä. Reunojen kiillotus eli burnishing tehdään tavallisesti näin: reunat viistetään, hiotaan hiomapaperilla karkeudesta 220 alkaen ja lopuksi 400-800 karkeudella, kostutetaan ja hangataan puisella kiillottimella, kunnes pinta kiiltää.
Kiillotusaineena käytetään vettä, mehiläisvahaa tai valmista ainetta kuten Tokonolea. Lopputulos on sileä ja tumma reuna, joka ei nukkaannu käytössä.
Värjäys tehdään ennen ompelua, ja kasviparkitulle nahalle sopivat esimerkiksi Fiebing’s- tai Saphir-tuotteiden alkoholi- ja vesipohjaiset värit. Lopuksi pinta suojataan nahkavahalla tai akryylipohjaisella viimeistelyllä, esimerkiksi Resolenella. Pintakäsittelyjen yleisistä periaatteista kerrotaan lisää lakoista ja pintakäsittelyaineista kertovassa artikkelissa. Muista kuitenkin, että tavallinen puulakka halkeilee nahan taipuessa.
Yleisimmät virheet nahkatyössä
Tyypillinen ensimmäinen projekti on korttikotelo: kaksi 7 x 10 cm palaa, ommel kolmella sivulla. Juuri tässä projektissa tulevat esiin aloittelijan tavallisimmat virheet.
Ompelureiät liian lähellä reunaa. Jos reiät ovat alle 3 mm päässä reunasta, nahka voi revetä niiden välistä. Kokenut tekijä vetää uran 3-4 mm etäisyydelle reunasta ennen pistorautojen käyttöä.
Liima väärässä kohdassa tai väärää liimaa. Osat liimataan yhteen ennen reikien tekoa, mutta liimaa levitetään vain sauma-alueelle. Kuumaliima ei sovellu nahalle, koska se jää paksuksi ja irtoaa taivutettaessa. Oikea valinta on kontaktiliima tai vesipohjainen nahkaliima. Eri liimojen ominaisuuksia on vertailtu askarteluliimojen vertailussa.
Reunojen hionta ommelten jälkeen unohtuu. Kahden kerroksen reunat eivät koskaan ole täysin tasan. Ne pitää hioa yhdeksi pinnaksi ennen kiillotusta, muuten saumakohta näyttää porrastetulta.
UKK
Mistä nahkaa kannattaa ostaa aloittelijana?
Pieniä kasviparkitun nahan paloja myydään käsityöliikkeissä ja verkkokaupoissa, ja A4-kokoinen pala maksaa tavallisesti 10-25 €. Aloittelijalle palat ovat kokonaista vuotaa parempi valinta, koska virheet tulevat halvemmiksi.
Tarvitaanko nahkatyöhön kalliita työkaluja?
Ei tarvita. Halvemmilla pistoraudoilla, terävällä mattoveitsellä ja vahatulla langalla saa hyvää jälkeä. Kalliimmat työkalut kannattaa hankkia vasta, kun tietää, millaisia töitä haluaa tehdä.
Kuinka kauan ensimmäisen korttikotelon tekeminen kestää?
Leikkaukseen, ompeluun ja viimeistelyyn kuluu ensimmäisellä kerralla yleensä 3-5 tuntia. Kokenut tekijä tekee saman työn noin tunnissa.
Ensimmäisestä projektista eteenpäin
Hyvät nahkatyön perusteet syntyvät kolmesta asiasta: sopiva kasviparkittu nahka, tarkat ompelureiät ja kärsivällinen reunojen viimeistely. Aloita pienestä työstä, kuten avaimenperästä tai korttikotelosta, ja tee sama työ kahdesti. Toisella kerralla huomaat itse, mitä ensimmäisessä kannatti tehdä toisin. Kun satulasepän pisto ja reunojen kiillotus sujuvat, osaat jo tekniikat, joilla tehdään myös lompakot, vyöt ja puukontupet.