Askartelusi kaipaa uutta ulottuvuutta, ja calligrafia sekä hand lettering ovat askartelutarvikkeista löytyviä tekniikoita, joihin pääsee alkuun yllättävän pienellä välineistöllä. Moni luulee tarvitsevansa kalliin kynäsetin ja vuosien harjoittelun ennen kuin jälki näyttää edes tyydyttävältä, mutta todellisuudessa perustekniikan oppii muutamassa viikossa säännöllisellä harjoittelulla.
Mitä eroa on calligrafialla ja hand letteringillä?
Näitä kahta käsitettä sekoitetaan jatkuvasti, vaikka ne tarkoittavat eri asioita. Calligrafia eli kaunokirjoitus on perinteinen tekniikka, jossa kirjaimet muodostetaan yhtäjaksoisella liikkeellä tarkkoja, opeteltuja kirjainmalleja noudattaen – esimerkiksi copperplate- tai gootti-tyyliin.
Hand lettering puolestaan on piirtämistä, ei kirjoittamista. Jokainen kirjain rakennetaan erikseen, viiva kerrallaan, ja lopputulos voi olla täysin oman käden näköinen ilman minkään tietyn tyylin sääntöjä.
Aloittelijalle tämä ero kannattaa sisäistää heti, koska se vaikuttaa suoraan siihen, mitä välineitä kannattaa hankkia. Calligrafiaan tarvitaan nimenomaan kynä, joka tuottaa ohuen ja paksun viivan vaihtelun kynän kulman ja paineen mukaan. Hand letteringissä taas riittää periaatteessa mikä tahansa tussi, kunhan osaa rakentaa kirjaimen muodon oikein.
Aloittelijan välineet – mistä kannattaa lähteä liikkeelle?
Ensimmäinen ja yleisin virhe on ostaa liian kallis tai liian vaikea kynä heti alkuun. Brush pen -tussit eli joustokärkiset siveltintussit ovat useimmille luontevin lähtökohta, koska niissä paksuuden vaihtelu syntyy pelkällä paineella – ei tarvitse osata pitää kynää tietyssä kulmassa kuten perinteisessä mustekynässä.
Toimivia aloitusvälineitä:
Pehmeäkärkinen brush pen, jossa on joustava huopa- tai nailonkärki. Näitä myydään usein myös nimellä sivellintussit, ja hintahaitari on edullisesta muutamaan euroon per kynä.
Kaksipäinen harjoittelutussi, jonka toisessa päässä on ohut kärki ääriviivoihin ja toisessa paksumpi brush-kärki.
Vesiväri- tai akryylikynät myöhempää värikokeilua varten, kun perusmuoto on hallussa.
Calligrafiaan haluaville dip pen eli kastekynä nibillä ja musteella on perinteinen valinta, mutta se vaatii enemmän kärsivällisyyttä – muste roiskuu herkästi ja nibin kulma pitää opetella uudelleen joka kerta kynää kastaessa. Moni aloittelija turhautuu tähän ja jättää harrastuksen kesken liian aikaisin, vaikka ongelma on vain väärässä lähtövälineessä.
Paperilla on väliä enemmän kuin moni uskoo. Tavallinen kopiopaperi nyhtäytyy ja hankaa brush penin kärkeä, jolloin kynä kuluu nopeasti eikä viiva liu’u tasaisesti. Sileä, tiheä paperi tai erikseen hand letteringiin suunniteltu harjoituspaperi toimii huomattavasti paremmin. Askartelupaperin valinnasta on hyötyä myös silloin, kun letteringiä yhdistää kortteihin tai muihin projekteihin.
Perustekniikka: paksu alas, ohut ylös
Koko brush lettering -tekniikka tiivistyy yhteen sääntöön: kynää painetaan alaspäin liikkuvissa vedoissa ja kevennetään ylöspäin liikkuvissa vedoissa. Tämä tuottaa perinteisen calligrafia-tyylisen kontrastin ilman, että tarvitsee osata pitää kynää missään erityisessä kulmassa.
Käytännön harjoittelu kannattaa aloittaa näin:
Peruslinjat ja käyrät. Ennen yhtään kirjainta harjoitellaan pelkkiä ylös-alas-vetoja ja niiden yhdistelmiä – ikään kuin aaltoviivaa, jossa paine vaihtelee rytmisesti.
Yksittäiset kirjaimet isolla koolla. Aloita isokokoisilla kirjaimilla, koska paineen hallinta on helpompaa, kun liike on suurempi. Pienennä kokoa vasta, kun käsi tottuu liikkeeseen.
Yhdyssanat ja kaltevuus. Kun kirjaimet alkavat toistua tasaisesti, siirry sanoihin ja kiinnitä huomiota siihen, että kirjainten kaltevuus pysyy samana koko sanan läpi – tämä on se yksityiskohta, joka erottaa siistin jäljen epätasaisesta.
Tyypillinen aloittelijan virhe on kiirehtiä liikaa. Käsi vapisee ja jälki muuttuu nykiväksi, jos yrittää kirjoittaa normaalilla kirjoitusnopeudella. Brush lettering vaatii tietoisesti hidastetun liikkeen, lähes kuin piirtäisi jokaisen kirjaimen ääriviivat mielessään ennen vetoa.
Yleinen myytti: käsiala ratkaisee lopputuloksen
Moni aloittelija olettaa, ettei hand letteringiä kannata edes kokeilla, jos oma käsiala on rumaa tai epäselvää. Tämä on virheellinen käsitys. Hand lettering ei perustu käsialaan lainkaan, vaan kirjainten piirtämiseen osa kerrallaan – sama tekniikka, jolla graafikot rakentavat logoja käsin.
Käsialalla ei ole merkitystä myöskään calligrafiassa, koska kirjainmuodot opetellaan erikseen valitun tyylin mallien mukaan, eivät omasta luonnollisesta kirjoitustavasta. Käytännössä kuka tahansa, jolla on kärsivällisyyttä toistaa samaa liikettä kymmeniä kertoja, oppii tekniikan – kyse on motorisesta taidosta, ei taiteellisesta lahjakkuudesta.
Harjoittelun eteneminen ja tyypilliset sudenkuopat
Realistinen aikataulu perustekniikan oppimiseen on 2–4 viikkoa, kun harjoittelee 15–20 minuuttia muutaman kerran viikossa. Pidemmät, harvemmat harjoituskerrat eivät toimi yhtä hyvin kuin lyhyet ja tiheät, koska käden liikemuisti rakentuu toistosta.
Yleisimmät virheet, joihin kannattaa kiinnittää huomiota:
Liika paine koko ajan. Jos kynää painetaan tasaisesti ilman vaihtelua, kontrastia ei synny lainkaan ja jälki näyttää tavalliselta tussikirjoitukselta.
Väärä kynän kulma. Brush penissä kynän tulisi osoittaa suunnilleen 45 asteen kulmassa paperiin nähden – liian pystysuora ote tekee kärjen hallinnasta vaikeaa.
Kärjen kuluttaminen väärällä paperilla tai liian kovalla painalluksella, jolloin edullinenkin brush pen menee pilalle muutamassa harjoituskerrassa.
Kun perusliike alkaa onnistua, harjoittelua kannattaa laajentaa yhdistämällä lettering muihin askartelutekniikoihin. Käsin kirjoitetut tekstit toimivat erinomaisesti esimerkiksi tervehdyskorteissa tai scrapbooking-projekteissa, joissa käsinkirjoitettu teksti tuo koneella tulostettua tekstiä persoonallisemman lopputuloksen.
Usein kysyttyä
Tarvitsenko kalliita erikoiskyniä, jotta jälki näyttää ammattimaiselta?
Ei tarvitse. Edullinen brush pen tai kaksipäinen harjoittelutussi riittää täysin tekniikan oppimiseen, ja monet kokeneetkin harrastajat käyttävät edelleen alle kympin kyniä. Kynän hinta ei korvaa harjoittelun puutetta – tekniikka ratkaisee lopputuloksen, ei väline.
Miksi kirjaimeni näyttävät epätasaisilta, vaikka harjoittelen säännöllisesti?
Yleisin syy on liian nopea liike tai vaihteleva paine. Hidasta tietoisesti, harjoittele ensin isokokoisilla kirjaimilla ja varmista, että paksut vedot tulevat aina alaspäin liikkuessa ja ohuet ylöspäin liikkuessa. Epätasaisuus tasoittuu muutaman viikon säännöllisellä toistolla.
Sopiiko hand lettering lasten kanssa askarteluun?
Perinteinen brush lettering vaatii hienomotoriikkaa, joka kehittyy vasta kouluiässä, mutta yksinkertaisempia kirjainten koristelutekniikoita – kuten ääriviivojen paksuntamista tavallisella tussilla – voi harjoitella jo nuoremmankin kanssa. Lasten askartelu eri ikävaiheisiin auttaa arvioimaan, mikä tekniikka sopii minkäkin ikäiselle.
Yhteenveto
Calligrafia ja hand lettering ovat kumpikin opittavissa ilman erikoistaitoja tai kallista välineistöä – tärkeintä on valita oikea kynä tekniikan mukaan ja harjoitella säännöllisesti lyhyissä pätkissä. Brush pen on useimmille aloittelijoille luontevin reitti sisään, koska paksuuden vaihtelu syntyy paineella eikä vaadi kynän kulman hallintaa.
Kun perusliike – paksu alas, ohut ylös – alkaa sujua, kannattaa kokeilla rohkeasti erilaisia kyniä ja papereita löytääkseen itselle mieluisimman tuntuman. Paikallinen askartelutarvikkeita myyvä liike on usein paras paikka testata eri kynämerkkejä käsin ennen ostopäätöstä, sillä kynän tuntuma paperilla vaihtelee yllättävän paljon merkistä toiseen.
